Sakura lepäsi vielä sängyssään. Oli aamu, kello seitsemän. Lauantaiaamu. Sakuran serkku, Jokura oli herättänyt hänet. Jokura oli serkkunsa luona yötä. "Mitä voisimme tänään tehdä?" Sakura kääntyi sängyssään katsomaan Jokuraa. Tämä vain kohautti harteitaan. "Huoh.." Sakura huokaisi. Serkukset nousivat ylös ja pukivat päälleen. Sakuralla oli ongelma: mitä laittaisi päälle?!? Jokura vain nauroi kun vaatekaappien ovet kolahtelivat ja serkkutyttö mutisi joistakin hiton vaatteista.

                                                                       *

Vihdoin ja viimein Sakura sai jotakin päälleen ja kaksikko lähti kävelemään Nagareboshi-metsään ja juttelemaan. Yhdessä vaiheessa heissä sävähti jokin hyvin voimakas valo. Mikä se oli? Japanilaiset serkukset tunsivat, kuinka jokin viesti sävähti heidän päähänsä. #Vuh! Tulevatko he? Tarvitsemme kipeästi apua!#  Sakura kääntyi katsomaan serkkuaan: "Tunsitko sen? Kuulitko sen?" Jokura nyökkäsi. "Joku tarvitsee apuamme.. Joku koira.. Hei hetkinen! Miten ihmeessä kuulemme koiran ajatuksia..?" Sakura ulvoi koirantapaisesti. Sakura ymmärsi ulvontansa viestin: #Kuuletteko minua?# Jokurakin ymmärsi, mitä Sakura tarkoitti.
                                                              

                                                                      *

Koirat vastasivat heille. # Ouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu! Kuulemme varsin hyvin. Tulkaa pian! Tahdomme pois täältä aitauksesta!# Tuli Jokuran vuoro yrittää viestiä koirille. #Emme voi! Auttaisimme varsin hyvin, jos voisimme.# #No siinä tapauksessa: Harmi! Mutta ystävät, omistajamme eivät pidä, että ulvomme ja haukumme näin paljon. Näemmehän pian?# Sakura ja Jokura katsoivat toisiaan. "Ystävät? Mekö koirien ystäviä?" "Eikö se ollut niin, että koira on ihmisen paras ystävä? Hei hetkonen! Me kommunikoimme ELÄINTEN kanssa!" Jokura hämmästyi. Sakura vastasi: " Eläinten.. Meillähän on taikavoimia...?"

                                                                      *

Sakura ja Jokura kiljuivat ilosta. "Ulvotaanko heille hyvästit?" "Selvä. Än, yy, tee..." #Ouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!# Serkukset kuuntelivat vielä ystäviensä hyvästit ja lähtivät Sakuran kotiin syömään aamiaista. Sakuran äiti kysyi: "Mitä te ulvoitte siellä ulkona? Leikittekö koiria?" Sakura ja Jokura punastuivat ja sanoivat kuin yhdestä suusta: "Ehei.. Emme kerro.."

 

Seuraava luku ilmestyy ensi viikolla =) Hyvää syyslomaa ja tulevia lumisateita!

Terveisin: Aniteen, Sakura.